Muistan, miten hyvältä se tuntui, kun minut pienenä poikana haettiin joskus kotoa ulos leikkimään. Muistan sen ilon, että kaverit tulivat minua pyytämään. Muistan myös sen kiireen, kun kutsun jälkeen puin ulkovaatteita päälleni. Nyt pian vaatteet päälle, että pääsen leikkimään, että kutsujien ei tarvitse odottaa minua.
Se, että minua odottamatta muistettiin, se ilon lisäksi kasvatti itsetuntoa. Olen joillekin sen verran tärkeä, että he haluavat kutsua minut leikkeihinsä. He arvostavat minua leikkikaverina, pelaajana, porukan jäsenenä. Samalla se vahvisti siteitä kutsujiin. Kuulun tähän porukkaan. Olen osa tämän alueen lasten sakkia.
Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa Jeesus kertoi, että Jumalan kutsu tälle ajalle on nyt tullut. ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman” (Luuk 4:18). Nämä sanat ovat itse asiassa Luukkaan evankeliumissa ensimmäiset sanat, jotka Jeesus osoittaa hänen aikalaisilleen. Kutsu on osoitettu köyhille, veronkantajille, rikoksen tekijöille, langenneille naisille ja langenneille miehille.
Jeesus opettaa, että Jumala toimii samalla tavalla, vaikka vuodet kuluvat ja ajat muuttuvat. Jumalan kutsu on osoitettu sellaisille, jotka eivät pidä itsestään meteliä. Tähän kutsuun liittyy usein meidän ihmisten silmissä jonkinlainen yllätys. Ohoh, tuollaisen ihmisenkö Jumala kutsui seuraansa.
Jeesus muistuttaa, että profeetta Elia meni aikoinaan suuren nälänhädän aikana naapurimaassa, nykyisen Libanonin alueella, asuvan lesken luokse ja auttoi häntä. Profeetta Elisa paransi ulkomaalaisen, syyrialaisen sotapäällikkö Naemanin, spitaalista, vaikka tällainen vakava ihosairaus oli melkoinen kansantauti huonoissa hygieenisissä oloissa elävien ihmisten parissa. Jumalan kutsu kuuluu siis muillekin kuin Israelin kansan jäsenille. (Luuk 4:25-26). Tällaisen kutsun esittivät jo Vanhan testamentin profeetat, tällaisen kutsun Jeesus esittää myös kaikille muillekin kansoille. Kehotus tulla Jumalan luokse kuuluu yhteiskunnassa unohdetuille tai muuten vaan heikkoon tilanteeseen joutuneille ihmisille.
Jeesuksen esittämästä kutsusta voi myös kieltäytyä. Siitä voi myös pahoittaa mielensä, miksi Jeesus toimii tuolla tavalla, miksi hän osoittaa armoaan ihmisille, jotka ovat osittain omasta syystään sekoittaneet elämänsä.
Jeesus jakaa mielipiteitä. Joillekin hän on hyvä opettaja. Joillekin tämän päivän ihmisille hän edustaa kaikkea sellaista, mikä kuuluu uskonnolliseen, vähän vanhanaikaiseen ajatteluun ja elämäntapaan. Jeesus voidaan ymmärtää myös radikaalina, joka kyseenalaistaa sellaiset hänen nimessään toimivat rakenteet, kuten kirkon ja seurakunnan, sillä Jeesus itse ei perustanut kirkkoa. Hänen seuraajansa alkoivat kokoontua hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen yhteen. Tällaisista yhteenliittymistä muodostui pikkuhiljaa historian saatossa kirkkolaitos.
Jeesus tuo oman puheensa mukaan Jumalan kutsun, niin hän toi sen omalle ajalleen, mutta myös tälle meidän ajallemme. Tämä Jumalan kutsu on jotakin sellaista kuin lasten kutsu, alakko nää mua, tuutko meiän kanssa leikkiin. Se on kuin Jumalan kädenojennus, sun ei tarvitse olla yksin siellä kotona omien ajatustesi kanssa. Tule seuraan, jonka keskipisteenä on Jeesus.
Kristillinen kirkko kertoo kokoontumisissaan Jeesuksen sanoja, lukee evankeliumeja, jotta se osaisi välittää samaa viestiä kuin mitä Jeesus teki aikanaan. Tule Jeesuksen luo ja anna hänen kantaa sinun elämäsi taakkoja. Tämän vuoksi kristillinen seurakunta kokoontuu ehtoolliselle. Jeesus palveli seuraajiaan yhteisellä aterialla. Hän tarjoaa itsensä meidän taakkojemme kantajaksi. Tule ja anna Jeesuksen palvella sinua ja keventää sitä lastia, mitä kannat sisimmässäsi. Jeesuksen opetuksen mukaan hänen seuraajansa kastetaan. Kaste merkitsee liittämistä Jeesuksen porukkaan. Kastettu on oksastettu Jeesuksen meidän hyväksemme tekemään syntien sovitukseen vähän saman tapaan kuin uusi oksa voidaan liittää monia hedelmiä tuottavaan omenapuuhun. Tule ja käytä näitä Jeesuksen valmistamia lahjoja.
Jeesuksen kutsussa on myös vakava sävy. Kutsu esitetään, mutta joskus voi käydä niin, että kutsuminen päättyy. Voi käydä niin, että kun sanoo riittävän monta kertaa: ”En lähde”, niin sitten kukaan ei tule enää ovellesi kolkuttamaan. Käy niin kuin usein käy lapsille, muutaman turhan yrityksen jälkeen he eivät enää tule hakemaan leikkiin.
Jeesuksen puheessa Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa ei ole kyse mielestäni uhkailusta. Jeesus ei sano, että tee parannus tai muuten sulla käy huonosti, enemmin tai myöhemmin. Jeesus pikemminkin sanoo, että Jumala tarjoaa sulle hyviä lahjoja, ota ne käyttöösi. Tämä ihmisen elämä, jota kuljetaan synnin varjostamassa maailmassa, on niin tavattoman kuluttavaa, ota siihen, rakas ihmislapsi, Jumalan tarjoamia apuvälineitä, kun kerran tarjotaan. Tämä maailma, missä elämme, ei ole paratiisi, vaikka täällä on paljon kaunista ja mukavaa. Maailma on nyt synnin seurauksena paikka, jossa välillä viha jyllää ja jota sairaudet rampauttavat. Ihmisten haaveet ja toiveet voivat joutua yhtäkkiä suurempien voimien jyrän alle. Jumala tietää tämän ja oikeastaan tämän takia hän lähetti poikansa Jeesuksen tänne maailmaan. Hän on tuonut Jumalalta avoimen kutsun taakkoja kantaville ihmisille.
Hyvä ystävä, ei tämän ihmisen elämä ole aina helppoa. Välillä tuntuu, että tämä on aika vaikeaa koskenlaskua. Usein on tunne, että putoan liukkaalta tukilta ja humpsahdan syvään veteen. Tällaiseen tilanteeseen Jeesus on tullut meidän luoksemme. Hän kutsuu meitä seuraansa, ei omistushalusta, vaan rakkaudesta. Hän todella välittää meistä ja meidän elämästämme, niin täällä maan päällä, mutta myös meidän iankaikkisesta elämästämme. Lyhyesti sanottuna, Jeesus rakastaa sinua. Hän haluaa sinulle hyvää.
Oulujoen varrelta 