Matt 25: 31-46
Minun nuoruudessani monet seurakuntanuoret kantoivat gospelbändi Pro Fiden college-paitaa, jossa luki: Jeesus on Herra. Siinä oli ympyrä, jonka yläosa muodostui tyylitellyin kirjaimin kirjoitetusta sanasta Jeesus. Pallon keskellä oli sana: on. Pyöreän kuvion alaosa muodostui sanasta Herra. Jeesus on Herra. Sen voisi tulkita, Jeesus on maapallon Herra. Jeesus ja hänen herruutensa on kokonaisuuden täyttävä. Hänen vallassaan on kaikki.
Tämä lyhyt lause: Jeesus on Herra, on ensimmäisiä kristillisiä uskontunnustuksia (vrt. 1.Kor 12:3, Fil 2:11). Se oli lyhyt tunnustus, jolla ihminen kertoi, että minä seuraan nyt Jeesusta. Sitä se merkitsi minun nuoruudessani, kun eräät seurakuntanuoret pitivät yllään Jeesus on Herra -paitaa. Samaa se merkitsi alkuseurakunnissa. Varhaisilla Jeesuksen seuraajilla oli vahva luottamus siihen, että tapahtui mitä tahansa, niin kaikki ovat viime kädessä Jeesuksen kädessä. Ja viimeisenä päivänä, kun kaikki asiat paljastuvat, niin niistä tehdään tiliä Jeesuksen opetusten pohjalta.
Matteuksen teksti painottaa, että ihmisen tulee olla elämässään tarkkana. Meidän tulee pitää mielessään Jeesuksen opetukset. Pelkällä dogmaattisella puhdasoppisuudella emme kuitenkaan pääse taivaaseen. Jeesuksen opetusten tulee näkyä armeliaana elämäntapana. Ihmisen tulee avata sydämensä myös ympärillään olevalle hädälle. Katsella ja kuunnella, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja reagoitava siihen.
Jeesuksen seuraajalle ei koskaan saa olla keskeistä huoli omasta täydellisyydestä eikä oman persoonallisuuden kehkeytymisistä, vaan toisten ihmisten elämä on oltava tärkeä. Tässä ei ole kyse toisten elämän ”kyttäämisestä”, vaan paremminkin siitä, että välitetään niistä, joilla on elämässään jostakin syystä vaikeaa. Lampaat palvelivat toisia ihmisiä. He panivat itsensä alttiiksi. Lampaat tekivät sen ilman suurempaa numeroa tekemättä, sillä siitä oli tullut osa heidän elämäntapaansa. He olivat yllättyneitä, että Herra, Jeesus, oli sen nähnyt ja ottanut ne huomioon.
Taivas on päivän evankeliumin mukaan tehty ihmisiä varten. Lampaat pääsivät taivaan valtakuntaan, joka oli aikojen alusta valmistettu ihmisille. Latinankielisen raamatun mukaan maailmankaikkeuden constituutioon ( a constitutione mundi) eli perustuslakiin kuuluu, että ihmisillä on paikka Jumalan valtakunnassa maailman luomisesta lähtien. Monesti taivas kuvataan sillä lailla hengellisenä paikkana, josta kaikki inhimillinen on häivytetty mahdollisimman vähiin. Matteuksen evankeliumin pohjalta taivas on jotakin hyvin inhimillistä. Se on sellainen paikka, jossa on hyvin luontevaa olla ihminen. Se on maailman luomisen yhteydessä tehty ihmisiä varten.
Kadotuksesta puolestaan sanotaan, että se oli tarkoitettu rangaistukseksi perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Se on sellainen paikka, johon ihmisen ei olisi pitänyt alun perin ollenkaan joutua, mutta nyt syntiinlankeemuksen jälkeen näyttää valitettavasti niin käyvän. Surkea juttu. Kadotuksesta puuttuu kaikki inhimillisyys, sillä sitä ei ole ollenkaan tarkoitettu ihmistä varten. Se on luonteeltaan sielunvihollisen ja hänen kätyriensä rangaistussiirtola.
Englantilainen kirjailija C.S.Lewis on selittänyt tätä nykyihmiselle vaikeaa tuomion seuraavasti: Viimeisellä tuomiolla osa ihmisistä sanoo Jeesukselle: Tapahtukoon sinun tahtosi. He pääsevät taivaaseen, koska he luottavat Jeesukseen ja hänen pelastustekoihinsa. Osalle ihmisistä Jeesus puolestaan sanoo: Tapahtukoon sinun tahtosi. He eivät halunneet ojentaa elämäänsä Jeesuksen opetusten mukaan, vaan he ohittivat hänen opetuksensa kuka mistäkin syystä.
Antaako ihminen Jumalan päättää elämästään, tämä on oikeastaan ratkaisevaa. Ihminen kohtaa Jeesuksen, useimmat maapallon asukkaat tutustuvat häneen jollakin tavalla oman elämänsä aikana, ja jälleen uudestaan sitten viimeisenä päivänä tuomioistuimen edessä. Kun ihminen ottaa vakavasti sen, että hän on kohdannut Jeesuksessa Jumalan, niin hän ymmärtää, että kyse ei ole loppujen lopuksi kahdesta persoonasta, vaan yhdestä. Johannes Kastaja ymmärsi, että Sana ja Jumala on yksi (Joh 1:1). Paavali ymmärsi, että aikojen lopulla Jeesuksen täydellistymisessä Jumala kokonaan on yhtä Kristuksen kanssa (1.Kor 15:28). Historiassa tapahtuneen Jumalan pelastavan toiminnan aikana Kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona ikään kuin irtautui itsestään ja kohtasi Jeesuksessa hänestä vieraantuneen syntiin langenneen ihmisen. Jeesus lähti omasta vapaasta tahdostaan meidän ihmisten luokse Pelastajaksi. Samalla tämä pitää sisällään ajatuksen, että Jumala on aina ihmistä vastapäätä tai ihmisen rinnalla, eikä hän koskaan luovu ihmisestä rakkautensa ja oman sitoutumisensa takia.
Jeesuksen kuninkuuden päivä on se hetki, jolloin Kolmiyhteisen Jumalan syvä sitoutuminen ihmiskunnan kanssa tulee näkyväksi. Kristus on koko ajan ollut lähellämme. Hän on meidän luonamme Pyhän Hengen välityksellä, mutta hän on läsnä myös jokaisessa kärsivässä ihmisessä. Jeesuksen kuninkuuden päivästä lähtien tämä hänen läsnäolonsa tulee kaikille selväksi.
Se on se hetki, jolloin kaikki näkevät ja tietävät, että Jeesus on Herra. Se on varmaankin monella tapaa yllätysten päivä, sillä Kolmiyhteisen Jumalan luonteeseen kuuluu pyhyys, mutta myös uuden luominen. Jumalan olemuksesta kuultaa puhtaus, mutta myös kaiken yli leviävä armo.
Kristuksen kuninkuuden päivä enemmän vapautuksen päivä kuin pelon päivä, sillä päivän keskus on meidän Herramme Jeesus, joka on antanut henkensä meidän ihmisten elämän vuoksi. Hän vuodatti sovintoverensä meidän syntiemme vuoksi. Hän antoi itsensä, jotta meillä olisi jotakin, johon me voimme turvata viimeisellä tuomiolla. Meidän rangaistuksemme poistamiseksi Jeesus on antanut itsensä ristillä. Me voimme turvautua Jeesuksen antamaan uhriin. Häneen luottaen me voimme kulkea kohti Kristuksen kuninkuuden päivää.
Oulujoen varrelta 