Oulun yliopiston avajaisjumalanpalveluksessa 10.9.2018
Matt 6:9-14
Internet on tuonut tiedon kaikkien ulottuville. Parilla googlen hakusanalla saamme eteemme erilaisten parametrien pohjalta siivilöidyn datan. Etsitty asia eri puolilta netin ihmemaailmaan läväytetään eteemme. Tämä kaikki tapahtui vain parilla klikkauksella. Hieno juttu.
On olemassa erilaista tietoa. On verraten simppeliä tietoa, jota ei tarvitse juurikaan tulkita. On elämänkertoihin ja tapahtumiin liittyviä vuosilukuja. Jotkut asiat nauttivat tieteellisen yhteisön parissa melkoisen laajaa yksimielisyyttä. Tällaisen tiedon siivilöinnissä hakukoneiden ohjelmat ovat verrattomia.
Mutta sitten on paljon tietoa, joka vaatii perehtymistä, omaksumista ja tulkintaa. Tällaisen aineiston hahmottaminen ja ymmärtäminen vaatii lukijalta aiheeseen paneutumista. Silmät lukevat tekstiä. Syntyy ajatuksia, mutta onko ne oikeassa suhteessa aiheeseen.
Päivän teksti puhuu ympäristön havainnoinnista ja oikeista johtopäätöksistä. Silmän tulee olla vilpitön ja kirkas. Kun se katselee maailmaa ilman suodattamia, niin huomiot ovat oikeita, ainakin oikeansuuntaisia. Kirkas linssi, asianmukaisesti mitoitettu, näkee kirkkaasti. Maailmaa voidaan myös havainnoida kelvottomista lähtökohdista. Nämä tietysti vaikuttavat lopputuloksiin. Jeesus ottaa oikeastaan päivän tekstissä kantaa tiedon vilpittömän havainnoimisen ja käsittelyn puolesta. Asioita pitää lähestyä kirkkaasti.
Kreikankielinen teksti ja Vulgata, latinankielinen raamatunkäännös, käyttävät sanaa thesauros, joka voidaan kääntää suomeksi aarteeksi tai varastoksi. Ihmisiä kehotetaan keräämään sellaisia varastoja, jotka eivät kulu ajan hampaan käsittelyssä. Jeesus sanoo oikeastaan suoraan, että henkiset arvot ja tieto ovat parempi vaihtoehto kuin tavarat ja omaisuus. Ihmisen tulee etsiä sellaisia arvoja, jotka kestävät tarkastelua myös silloin, kun asiat otetaan toisen kerran mikroskoopin alle tai tutkijakomission käsittelyyn.
Luulen, että aika monet meistä ovat kohdanneet elämänsä aikana internetin välittämän tiedon kautta paneutuneita harrastajia. Heitä on tietysti myös monen tasoisia. Joskus olen kohdannut hämmästyttävän laaja-alaisia teologian harrastajia, joilla on punnittuja mielipiteitä ja jotka tunnistavat ajankohtaisen keskustelun erilaiset nyanssit.
Mutta siten on myös tiedon käyttäjiä, jotka ovat lukeneet muutaman internetissä olevan artikkelin ja ottavat niiden pohjalta kantaa. Keskustelujen takana usein kuultaa jokin varsin yksioikoinen tulkinta esimerkiksi kristillisen opin jonkin osa-alueen kehkeytymisestä. Tällainen tulkitsija vetää helposti mutkat suoraksi. Hän saattaa hypätä alan satojen vuosien tieteellisen keskustelun yli ja tulla lopulta aika raflaaviin loppupäätelmiin.
Ihmisten omissa tutkimuksissa ei ole luterilaisen perinteen pohjalta sinänsä mitään pahaa. Reformaation eräs keskeinen periaate oli, että jokainen kristitty voi itse perehtyä Raamatun kirjoituksiin. Kristityn tulee päästä mahdollisimman lähelle lähteitä, Raamatun elävää sanaa. Mutta tämä samalla velvoittaa lukijaa vastuullisuuteen tulkinnan tiellä. Silmän on oltava kirkas, kun se perehtyy asiaan.
Niin, mikä on asiantuntijan suhde tietoon, jonka ekspertti hän on. Miten hänen tulisi jakaa tiedon aarteita niille, jotka ovat kiinnostuneita? Luterilainen perinne ajattelee, että virka on palvelemista varten. Jos joku on kutsuttu opettajan tehtävään, niin sitä on käytettävä yhteiseksi hyväksi. Asiantuntijuuteen kuuluu ihmisten ohjaaminen oikeille tiedon poluille ja auttaminen tiedon asianmukaisessa tulkitsemisessa. Toisaalta, joskus opettajan on myös korjattava vääriä käsityksiä.
Asiantuntija voi joskus päästä sellaiseen asemaan, että hänen tulkintansa alkaa olla kehityksen tulppana. Olen ymmärtänyt, että tällaista on sattunut joskus yliopistomaailmassakin. Jonkin alan johtava tutkija on hetkeksi päässyt viljelemään lempiajatuksiaan sellaisella auktoriteetilla, että sen alan puutarhassa diversiteetti on alkanut kärsiä. Seurakuntaelämässä liian ankara opettaja voi passivoida koko joukon, pahimmassa tapauksessa ajaa toisella tavalla ajattelevat pois. Miten toimia oman alan palvelijana, että oma osaaminen antaa auttaa muita ja antaa heille tilaa.
Jännä juttu, että Jeesus liittää aarteen tai varaston keräämisen palvelemiseen. Vilpittömällä tavalla tietoja keräävä palvelee. Taustalla on tietysti ajatus, että ihminen ei saa antaa minkään asian tulla Jumalan ja hänen itsensä väliin. Ihmisen tulee palvella Jumalaa. Omasta kiinnostuksen kohteesta ei saa tulla pakkomielle, joka syrjäyttää Jumalan. Oma työ on Jumalan antama tehtävä, jota tulee hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sille tulee asettaa aika ajoin rajat. Ihmisen tulee palvella Jumalaa, ei mammonaa eikä kunniaa.
Kyselin pari viikkoa sitten eräältä professoriystävältäni, että kun nyt olen menossa saarnaamaan Oulun yliopiston avajaisjumalanpalvelukseen, niin mitä minun siellä oikein kannattaisi sanoa. Hän vain totesi, että muistuta, että tutkimus- ja opetustyön rinnalla on muutakin elämää. Tämä on varmaankin hyvä muistutus meille kaikille, jotka saamme olla mielenkiintoisissä tehtävissä. Työn rajaaminen on aika ajoin vaikeaa, mutta se on tehtävä, myös oman itsen ja läheisten takia. Työ on myös Jumalan lahja, mutta elämään kuuluu paljon muutakin.
Oma professorini, jonka ohjauksessa aikoinaan sain tehdä graduni, oli Helsingin yliopiston silloinen Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola. Hän kirjoitti nuorena tutkijana, juuri saatuaan väitöskirjan valmiiksi, että teologia on iloista tiedettä. Perusteluna hän käytti Sananlaskujen kirjan kahdeksatta lukua. ”Siellä naisen hahmossa esiintyvä viisaus puhuu itsestään ja sanoo Herran Jumalan luoneen hänet aikojen alussa luomakunnan esikoiseksi (Sananl 8:22). Silloin kun muita vasta luotiin, sanoo hän jo olleensa Hänen, Mestarinsa luona ilona päivästä päivään, iloiten ja leikkien Hänen edessään kaiken aikaa, ja toteaa lisäksi, että (vastedes) hänen ilonaan on olla ihmislasten luona (8:30-31). Näin kai tuo vähän vaikeaselkoinen kohta lienee parhaiten ymmärrettävissä. Siis viisaus, joka leikkii Jumalan kasvojen edessä!” (Timo Veijola, Ihmisenä Jumalan maailmassa, 1982) Tällainen iloinen viisauden leikki jatkukoon yliopistossa nyt tänäkin lukuvuonna.
Oulujoen varrelta 