Koskettamisesta ja irti päästämisestä

Toinen pääsiäispäivä

Joh 20:11-18

Kuten me kaikki hyvin tiedämme, korona-epidemian aikana pitää pysyä muista turvallisen etäisyyden päässä. Ei ole suotavaa koskea toista ihmistä. Tämän tarkoitus tietenkin on, että korona-viruksen tarttuminen ihmisestä toiseen voidaan estää. Turvaetäisyys on eräs keino pysäyttää sairauden leviäminen.

Päivän evankeliumissa Jeesus kieltää Magdalan Mariaa halaamasta häntä. Maria olisi halunnut ottaa Jeesuksen syleilyynsä ihan vilpittömästä ilosta. Hän oli syvästi myötäelänyt Jeesuksen vastoinkäymisiä ja Jeesuksen yksinäisyyttä, niin kuin hyvä ystävä ja uskollinen oppilas vaan voi tehdä. Hän oli surrut opettajansa kovaa kohtaloa. Kun Magdalan Maria nyt pääsiäisaamuna tyhjällä haudalla kohtaa Jeesuksen, hän haluaa syleillä häntä. Mutta Jeesus sanoo: ”Älä koske minuun”. Kirkkotaiteessa tätä kohtausta kuvataan usein latinankielisen Raamatun, Vulgatan, käyttämillä sanoilla: ”Noli me tangere, älä koske minuun”.

Jeesus ei varmaankaan pelännyt pääsiäisaamuna virustartuntaa, koronasta nyt puhumattakaan. Miksi hän suhtautuu näin kielteisesti läheisyyteen? Mitä oikein tapahtui Jeesuksen kärsimisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä?

Kun Jeesus laitettiin ristinpuulle, niin hänet pantiin sinne syyttömänä. Hän ei ollut tehnyt mitään sellaista, josta häntä olisi voitu tuomita, saati sitten rangaista. Mutta Jumalan ideoimaan ihmisten vapauttamiseen kuului, että ihmiskunnan rikkomukset tulee sovittaa. Jeesus oli halukas tähän vaikeaan yritykseen. Kun hänet naulattiin ristille ja tolppa korotettiin pystyyn, niin hänen mukanaan sinne laitettiin jokaisen ihmisen pahuus kaikissa sen eri muodoissa.

Ennen kuolemaansa Jeesus sanoi: ”Se on täytetty” (Joh 19:30). Tämä merkitsi, että Jumalan vapautussuunnitelman joka ikinen yksityiskohta oli käyty läpi ja hiottu valmiiksi. Pääsiäisaamun ylösnousemus merkitsi, että tästä alkaa uusi aika. Ihmissuvun jäsenet ovat nyt vapaita synnin, kuoleman ja persoonallisen pahan vallasta. Samalla alkoi Jeesus paluumatka takaisin Isän Jumalan luokse. Kun hän rukoili ennen vangitsemistaan, niin hän pyysi, että Taivaallinen Isä antaisi hänelle sen kirkkauden (doksee), mikä hänellä oli Jumalan luona jo ennen maailman syntyä ( Joh 17:5). Ehkä ylösnoussut Jeesus alkoi pääsiäisaamuna pikkuhiljaa saada takaisin sellaista kirkkautta, jumalallista kirkkautta, mikä ei ollut tästä maailmasta.

Magdalan Maria oli ensimmäinen, joka kohtasi ylösnousseen Jeesuksen. Hän sai nähdä hänet. Hän sai Vapahtajalta tehtävän. Silminnäkijästä tuli lähetti. Hänen tuli kertoa tästä kohtaamisesta opetuslapsille, mutta fyysinen kiinni pitäminen Jeesuksesta ei ollut mahdollista.

Jeesus ristillä ja ylösnousseena iski läpilyönnin ihmisiä piinaavien voimien keskeltä. Nyt ehtii myös hitaampi ja kankeampi syntinen raahustaa kotiin, Jumalan luokse. Jeesuksen tekemä voimalyönti kaatoi synnin, kuoleman ja sielunvihollisen kerta kaikkiaan kumoon. Elävä Jeesus on syntisten kotiuttaja.

Mutta ylösnousemus asettaa myös rajoja. Tästä eteenpäin Jeesusta pitää lähestyä uskon avulla. Jeesus nasaretilainen on ihmiskunnan eräs suurimpia opettajia, mutta hänen ylösnousemuksensa on se ratkaiseva asia. Hänet pitää uskon avulla tunnistaa eläväksi Vapahtajaksi.

Magdalan Marian on opittava luottamaan siihen, että Jumala pitää hänestä huolen myös tästä eteenpäin, vaikka Jeesusta ei ole enää opetuslapsijoukon opettajana. Marian on irrotettava itsensä vanhasta. Ja luotettava siihen, että Jumala johdattaa häntä tästä eteenpäin. Tämä on varmaankin eräs syy, miksi Maria ei saa enää pitää hänestä kiinni. Hänen on opittava elämään sen kanssa, että Jeesus lähtee Isän luokse, kuten hän on useissa kohdin Johanneksen evankeliumin jäähyväispuheissa etukäteen sanonut (esim. Joh 16:5,7; 17:11,13).

Kun ylösnoussut Jeesus lähtee pois, tulee Pyhä Henki turvaksi. Pyhän Hengen avulla Magdalan Maria, Jeesuksen opetuslapset ja kaikki muut hänen seuraajansa historian eri vaiheissa alkavat ymmärtää asioita syvemmässä merkityksessä. Ennen Pyhän Hengen lähettämistä he ymmärsivät siitä vain osan (vrt. Joh 16:13-15). Kaiken edellytys kuitenkin on, että Jeesus nousee Isän luokse.

Me emme tiedä, miten asiat tästä eteenpäin sujuvat. Varmaan meidän pitää irrottaa otteemme monesta vanhasta asiasta ja on alettava oppia uusia tapoja elää. Pääsiäisen sanoman haastaa meidät etsimään ylösnousemuksen merkitystä omassa ajassamme. Meidän on elettävä todeksi pääsiäisen voitto tässä ja nyt.

Miten se tulisi tehdä? Mitä on fyysinen etäisyys Kristuksen palvelussa? Mitä on henkinen läheisyys Kristukseen, muihin kristittyihin ja kohtaamiimme ihmisiin?

Jeesus muistuttaa evankeliumin lopussa siitä, että Jumala on minun Isäni ja teidän Isänne. Ajattelen, että tässä on eräs ratkaisun avain. Olemme yhdessä Jumalan kasvojen edessä, erilaisina, ehkä toisistamme turvaetäisyyden päässä, mutta kuitenkin olemme saman Taivaallisen Isän edessä. Hän vapautti meidät synnistä. Hän kutsui meidät yhteyteensä. Jumala on nyt sinun Jumalasi, minun Jumalani. Hän on meidän Jumalamme. Hän on kanssamme Jeesuksen lupaaman Pyhän Hengen välityksellä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s