Hyvään suhteeseen

Andrei Rublevin ikonissa Pyhä Kolminaisuus kolme hahmoa ruokailee yhdessä. Heidän edessään pöydällä on malja.  Kolme osanottajaa on asettunut pöydän ääreen siten, että kukin on pöydän yhdellä sivulla. Kuvan katsoja on ikään kuin mukana neljäntenä heidän kolmen seurueessa.

Ikonin sanoma minusta on: Pyhä Kolminaisuus on Jumalan kolmen eri persoonan välistä yhteyttä, joka on avoin ihmiselle. Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on keskinäinen suhde, johon kutsutaan myös muita osallistumaan.

Päivän evankeliumissa kuvattiin Isän ja Pojan välistä suhdetta viinitarhurin ja viiniköynnöksen suhteeseen. Tämä luonnosta otettu vertaus painottaa sitoutunutta huolenpitoa. Viinitarhuri näkee monta vuotta vaivaa, pitää kärsivällisesti huolta viljelyksestään, ennen kuin se alkaa tuottaa hedelmää. Samalla siinä tulee esille symbioottisuus, yhdessä eläminen, joka liittyy kolmiyhteiseen Jumalaan. Erilaisissa tehtävissä olevat persoonat jakavat kaiken keskenään. He elävät yhdessä. He täydentävät toisiaan.     

Kristillisessä teologiassa on ekonomisen kolminaisuusopin pohjalta ajateltu, että Isä on Luoja. Koko maailmankaikkeus ei ole syntyneet sattumalta vaan Isä Jumalan luomistyön tuloksena. Luomiskertomuksessa kerrotaan, että Jumala loi kaiken (esim. 1.Moos 1 ja Joh 1:1-8 Jumala loi Sanallaan). Jumala loi sekä näkyvän että näkymättömän maailman. Näkyvään maailmaan kuuluvat luonto, eläimet, ihmiset ja näkymättömään hyvät ja pahat henkivallat. Jumalan luomistyö ei kuitenkaan päättynyt kuuteen päivään, vaan hän luo jatkuvasti uutta ihmisten työn kautta. Lisäksi Hän ylläpitää maailmaa voimallaan.

Poika on pelastaja, Jeesus Kristus. Poika on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua. Jeesuksena Jumala syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle ja tällöin Jumalan toinen persoona otti jumalallisen luonnon rinnalle pysyvästi myös ihmisluonnon. Jeesus oli sijaiskärsijä, ristillä hän oli sovittaja ja lunastaja.

Pyhä Henki on pyhittäjä. Hänet Jeesus lupasi oppilailleen puolustajaksi ja totuuteen ohjaajaksi. Pyhän Kolminaisuuden läheistä yhteyttä ilmaisee, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Hänet vuodatettiin opetuslapsille helluntaina Jerusalemissa. Tapahtumaa voidaan pitää kristillisen kirkon syntyhetkenä.

Päivän evankeliumiteksti sanoittaa, että me ihmiset liitymme Jumalaan olemalla viiniköynnöksen oksia. Meidät on Pojan ansiosta otettu tähän yhteyteen. Kun me pysymme yhteydessä Kristukseen, pystymme tuottamaan hedelmää, kuten viiniköynnöksen oksa, joka on rungon välityksellä kiinni syvälle maahan ulottuvissa juurissa. Kristuksesta virtaa elämän voimaa oksille. Pohjimmiltaan tämä elämän voima on Pyhästä Kolminaisuudesta kumpuavaa rakkautta ja yhteyttä. 

Oppi Pyhästä Kolminaisuudesta syntyi historialliseen tarpeeseen. Erilaiset maailmankatsomukselliset aatteet alkoivat haastaa kristillistä kirkkoa 200-luvulta lähtien. Ne tunkeutuivat teologiaan ja lopulta sen aivan ytimeen: Jumalaa koskevaan oppiin. Onko kristinuskossa kyseessä yksi Jumala, jolla oli apuna puolijumala Jeesus. Vai onko tässä kyse kolmesta jumalasta? Entä mikä sitten on Pyhä Henki, Jumalan voima vai joku muu? Tällaiset kysymykset johtivat siihen, että kristillisten seurakuntien johtajat kokoontuivat ekumeeniseen kirkolliskokoukseen, ensiksi Nikeaan vuonna 325, myöhemmin Konstantinopoliin vuonna 381. Niissä muotoiltiin Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus, joka ilmaisee lyhyesti, mitä on usko Pyhään Kolminaisuuteen. Tämä uskontunnustus on käytössä yhä vieläkin. Se löytyy esimerkiksi virsikirjan takasivulta nimellä Nikean uskontunnustus.

Uskontunnustus on yritys sanoittaa Jumalan salaisuutta. Siinä käytetään kreikankielisiä antiikin filosofian käsitteitä kuten ousia, olemus, ja hypostasis, olemassaolo, persoona, henkilöitymä. Kolmiyhteinen Jumala on yksi olemus, jolla on kolme henkilöitymää.

Kristillinen kirkko lähestyy Jumalaa pyhässä mysteeriossa. Jumalan salaisuutta yritetään ymmärtää apofaattisesti eli negaatioiden kautta tapahtuvana tiedon hankintana. Samalla me kirkossa tiedostamme, että ihmisen mieli ei kykene täysin tavoittamaan Jumalan suuruutta.

Jumalanpalveluksessa kuulemme Pyhän kirjan sanoja oppiaksemme Kolmiyhteisestä Jumalasta. Pyydämme Häntä avuksemme. Käytämme inhimillisiä taitoja, jotta voisimme ilmaista Hänelle asioitamme. Tämän vuoksi taiteella ja arkkitehtuurilla, musiikilla ja laululla on merkittävä osa jumalanpalveluksessa. Otamme myös ruumiin kielen käyttöön, jotta voisimme palvella häntä kokonaisvaltaisesti: nousemme seisomaan, istumme ja polvistumme. Nämä ovat kaikki ihmisen yrityksiä ilmaista kiitollisuuttaan ja kiintymystään siitä, että Kolmiyhteinen Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä.

Ja lopuksi, Pyhä Kolminaisuus kutsuu meitä aterialle kanssaan. Pöytä on avoin myös meillekin, että pääsemme mukaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen väliseen yhteyteen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s