1.Tim 6:11b-12 ”Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.”
Monet meistä ovat osallistuneet jossakin lajissa kilpailuihin. Opin rippikoulun aikana, että monet teistä nuorista harrastaa jotakin lajia, jotkut omaa lajia suhteellisen vakavasti. Koulun lisäksi elämäänne ohjaavat harkat ja pelit, välillä kisamatkat eri puolille Suomea. Luulen, että monet teistä täällä olevista aikuista olette myös aikoinaan kilpailleet, välillä ihan tosissaankin. Jotkut teistä urheilee ehkä vieläkin sillä tavalla, että osallistuu kilpailuihin oman ikäluokkansa sarjoissa.
1. Timoteuskirjeen tekstissä puhuttiin kilpailemista elämän asenteena. Nyt ei ole kyse kilpailemisesta toisia vastaan eikä siitä, että numerolappu rinnassa näytetään muille, vaan siitä, että ihminen pyrkii tekemään omasta elämästään hyvän kokonaisuuden. Kilpailu tarkoittaa tämän päivän tekstissä sitä, että lähdetään tekemään omasta elämästä peli, jossa käytetään hyväksi omia vahvuuksia. Mutta samalla pyritään vahvistamaan niitä taitoja ja tietoja, jotka ovat vielä tässä vaiheessa jostakin syystä heikosti kehittyneitä.
Timoteuskirjeen ajatus kilpailemista elämään liittyvien ponnistelujen vertauskuvana liittyy kasteeseen. Kastettu on kutsuttu Jumalan yhteyteen. Samalla se sisältää velvoitteen. Kristityn tulee osata ottaa muut ihmiset huomioon. Rippikoulun aikana käsiteltiin useampaan kertaan sellaisia kysymyksiä, joita te tämän päivän nuoret kohtaatte. Esimerkiksi sellaista, että miten osaisimme toimia oikeudenmukaisesti ja muita loukkaamatta, ei varsinkaan niitä, jotka jostakin syystä poikkeavat enemmistöstä. Itseasiassa, tämäntyyppiset kysymykset ovat polttavia myös meidän aikuisten välillä: töissä, kotona ja vapaa-ajalla.
Elämään liittyviä kauniita asioita pitää vaalia. Sellaiset asioita kuten rakkaus, kärsivällisyys, lempeys ja usko tulee hoitaa. Ne ovat pohjimmiltaan lahjaa, mutta samalla niistä on huolehdittava. Rippikoulussa tutustuitte sellaiseen käskyyn kuten rakkauden kaksoiskäsky. Se kuuluu: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Tähän opetukseen sisältyy ajatus vaalimisesta. Rakkautta tulee hoitaa, niin kuin kukkia hoidetaan ruukuissa tai pihalla kukkapenkissä. Kun kukista pidetään huolta ja annetaan sopivasti lannoitetta, niin ne alkavat yleensä hetken päästä kukoistamaan. Sama asia on nähtävissä myös ihmisten välisissä suhteissa. Kun suhtaudumme rakkaudella ja lempeydellä toisiin ihmisiin, niin yleensä ihmisten väliset suhteet alkavat kukkia pienen viiveen jälkeen.
Jokainen vähänkin urheilua seurannut tietää, että urheilija ei aina onnistu, vaikka olisi kuinka harjoitellut. Joskus ei vaan saa itsestään esille sitä parasta. Joskus vaan tulee toimittua kisoissa tyhmästi.
Hyvät nuoret, toivon, että olette oppineet rippikoulun aikana, että Jumala on lempeä ja rakastava. Vaikka kristityllä on esimerkkinä Jeesus Kristus ja oppikirjana Raamatun opetukset, niin oma suorituksemme voi mennä monella tavalla mönkään. Peli voi mennä huonosti omaa tyhmyyttämme. Joskus vaan luovutamme liian nopeasti. Joskus voimat ja taidot eivät yksinkertaisesti riitä. Vaikka näin välillä käy, niin siitäkin huolimatta Jumala kulkee rinnallamme ja antaa anteeksi. Hän on kuin ymmärtäväinen valmentaja, joka osaa rohkaista. Usein hän antaa taitavan ”koutsin” tavoin vinkkejä, miten ihminen voi kehittyä omana itsenään, oman pelin rakentajana. Tämän tapahtuu ehkä harvemmin suoraan, useammin Raamatun kertomusten tai toisten kristittyjen välityksellä,
Teidät nuoret on aikoinaan kastettu kristityiksi ja samalla olette tulleet Taivaan Isän seuraan. Rippikoulussa on kyse siitä, että nyt matkalla kohti aikuisuutta olette saaneet opetusta sellaisista isoista asioista kuten Jumala, Jeesus, armo ja anteeksianto. Olette myös oppineet, että miten se seurakunta, jonka jäseniä olette, toimii nuorten parissa ja esimerkiksi sellaisten kanssa, joilla ei mene tällä hetkellä kovin hyvin. Monet rippikoulussa käsitellyt aiheet ovat niin isoja, että ne haastavat koko elämän ajan. Ehkä ei niinkään koko ajan, mutta ne pulpahtelevat pintaan aika ajoin. Olen huomannut, että rippikoulun asiat kulkevat monien ihmisten elämässä mukana eri elämänvaiheessa: nuorena, työikäisenä, eläkeläisenä.
Kun te nuoret nyt tänään päätätte rippikoulun, niin lähdette tästä koulusta kohti seuraavaa vaihetta. Olette astumassa aikuisten maailmaan. Se on oikeastaan iso harppaus, mutta onneksi sinne mennään pikkuhiljaa askel kerrallaan. Samalla teidän on hyvä muistaa, että lähdette kulkemaan seuraavaan vaiheeseen Kolmiyhteisen Jumalan siunaus mukananne. Hän on teidät kasteen yhteydessä nimeltä kutsunut. Ja hän kulkee teidän kanssanne, kun otatte askeleita kohti aikuisten maailmaan. Jumala tukee, rohkaisee, antaa vaikeissa tilanteissa apua. Hän on rinnallanne koko elämän ajan.
Oulujoen varrelta 