Oulujoen varrelta

Kuten kaikki muistavat, niin sana adventti tulee sanoista Adventus Domini, joka tarkoittaa Herran tulemista. Luulen, että ensimmäinen Herran tulemisen ajatus meillä useimmilla liittyy aasilla ratsastavaan Jeesukseen. Nämä ajatukset pohjautuvat tietysti 1.adventtisunnuntain evankeliumeihin, joissa Jeesus tulee Jerusalemiin aasilla ratsastaen.

Toisen adventin teksteissä siirrytään toisenlaiseen tulemiseen: Jeesus tulee aikojen lopussa, sanoisinko apokalyptisena pelastajana. Kun Kristuksen seuraava tuleminen tapahtuu, niin sen seurauksena alkaa toisenlainen aika.

Kirkkokäsikirjan kaikki tälle toiselle adventtiviikolle osoittamat Vanhan testamentin tekstit lupaavat Herran toisen tulemiseen liittyen parempaa tulevaisuutta.

Ensimmäisen vuosikerran Vanhan testamentin teksti on Hoosean kirjasta:  

²⁰Sinä päivänä minä luon rauhan:

Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat

eivät enää tuota vaaraa.

Minä särjen jousen ja miekan,

niin ettei sotia enää käydä.

Minä annan kansani asua turvassa.

²¹Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi,

minä liitän sinut itseeni

vanhurskauden ja oikeuden sitein,

rakkaudella ja hyvyydellä.

²²Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein,

ja sinä tulet tuntemaan Herran. (Hoos 2:20-22)

Adventus Secundus Domini, Herran tullessa seuraavan kerran, silloin alkaa rauhan aika, jolloin isommat eläimet eivät enää uhkaa pienempiään eivätkä ihmiset turvaudu aseisiin setviessä välejään.

Hoosean kirjassa Jumalan ja Israelin kansan välisen suhteen keskeinen vertauskuvana on Jumalan ja Israelin kansan välinen avioliitto. Tässäkin tekstissä tulevaa pelastuksen aikaa kuvattiin verbillä kihlata. Hepreankielisessä tekstissä ja vuoden 1938 kirkkoraamatussa verbi kihlata esiintyy tässä tekstijaksossa jopa kolmeen kertaan. Nykyinen kirkkoraamattu käyttää kihlata verbin lisäksi pikkuisen mietoa ilmaisua: liittää itseensä.

Hepreankielisen tekstin mukaan tuona Herran tulemuksen päivänä Jumala kihlaa kansansa omakseen, Jumala kihlaa kansansa vanhurskauden ja oikeuden sitein, Jumala kihlaa kansansa itseensä uskollisuudella.

Hoosean edustamassa Herran tulon odotuksessa on silmiinpistävää, että se on positiivista odotusta. Vaikka aika loppuu, vaikka se päivä lähestyy, jolloin Herra saapuu takaisin, niin Hoosea ei korosta tuomiota, vaan hän painottaa, että se on Jumalan ja ihmiskunnan kihlajaispäivä. Jokainen meistä, joka on joskus kihlajaisia viettänyt, muistaa, että se oli vallan erityinen päivä. Se oli päivä, jolloin kaikki hyvä oli edessäpäin.

Tärkeää on huomata, että Hoosea on julistuksessaan, ei kylläkään Kristus-keskeinen, mutta hän on kuitenkin vahvasti Jumalan toimintaa korostava. Hoosea julistaa Jumalan tulevaa kuninkuutta. Kun Herran päivä toteutuu, niin se on Jumalan toiminnan päivä.

Profeetta Hoosea tietysti painottaa, että ihmisten on käännyttävä Jumalan puoleen. Kymmenen käskyn ensimmäinen käsky tulee pitää kirkkaana mielessä. Jumala on Herra Jumala, ihmisellä ei saa olla muita Jumalia. 

Hoosean julistuksessa on eräs keskeinen ilmaus on tuntea Jumala, jada’a ät Jahve (vrt. Hos 4:1; 5:4; 13:4). Kyse ei ole vain Jumalan älyllisestä tuntemisesta eikä Jumalan ominaisuuksien teoreettisesta hahmottamisesta, vaan siinä on kyse paremminkin siitä, että ihminen kykenee käytännössä tunnistamaan Jumalan ja hänen toimintansa elämässä. Hoosea perään kuuluttaa sellaista sydämen asennetta, sellaista vinkkeliä elämään, että ihminen tunnistaa Jumalan hänen oikeudenmukaisuudessaan ja oikeudessaan, hänen rakkaudessaan ja armossaan.

Kun vuoden loppupuolella, esimerkiksi toisella adventtiviikolla, ennen joulua, teemme isoja ratkaisuja, rukouksemme voisi olla, että Jumala antaisi meille tätä Hoosean kirjassa kuvattua Herran tuntemista sydämiimme. Samalla voimme katsoa tulevaisuutta – kaikesta huolimatta – Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa luottaen. Aika on Herran, tulevaisuus on Herran. Hänestä riippuu kaikki.