Oulujoen varrelta

Oulujoen kirkko 17.1.2021

Loppiaisen jälkeinen 2. sunnuntai

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Luuk 4:16-21

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.» 

Tammikuu, kalenterivuoden alku, on aikaa, jolloin ihmiset tekevät päätöksiä, joilla pyritään parantamaan elämän laatua. Monet pyrkivät liikkumaan enemmän. Toiset meistä taas rukkaavat ruokavaliota sellaiseksi, että siinä on vähemmän lihaa ja sokeria ja enemmän kasviksia. Olen huomannut, että useat ihmiset aloittavat sellaisen harrastuksen, joka tuo uutta rytmiä elämään. Tämän harrastuksen ei sinänsä tarvitse olla täysin uusi asia. Omassa lähipiirissäni on alettu tekemään käsitöitä, neulomaan. Se ei ole perheessäni aivan uutta, mutta se on nyt koronarajoitusten aikana tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi. Neulominen on kuulemma rentouttavaa. Ja omista käsistä syntyneitä neuleita on mukava käyttää ja myös näyttää muille.   

Tämä vuoden alku on monille verbien aikaa. Verbi on – kuten muistamme äidinkielen tunnilta – teon sana. Se ilmaisee aikaansaamista. Vuoden alussa ihminen tietoisesti joko laittaa jotakin tapahtumaan tai sitten tietoisesti luopuu jostakin. Ja samalla pyrkii parantamaan elämänsä laatua.

Päivän evankeliumitekstissä kohtaamme Jeesuksen, joka lukee Vanhaa testamenttia, oman yhteisönsä pyhää kirjoitusta. Hän on aloittamassa julkisen toimintansa. Jeesuksen käyttämät Jesajan kirjan sanat ovat täynnä tekemistä. Herran henki saa aikaan, että hän ilmoittaa hyvän sanoman köyhille, että hän julistaa vangituille vapautusta, että hän päästää sorretut vapauteen ja että hän julistaa Herran riemuvuotta. Herran henki laittaa liikkeelle hyviä asioita.

Jeesuksella oli Herran henki, joka toi muutoksen. Herran henki palautuu viime kädessä itse Jumalaan.  

Voiko ihminen löytää tuollaisen voiman, joka tuo muutoksen? Mistä me saisimme elämää kohottavan hengen?

Monilla ihmisillä on taipumus vaatia uudessa tilanteessa itseltään vielä hieman lisää. Muutokset ympäristössä herättävät aika useassa sellaisen tarpeen, että pitää yrittää enemmän. Tunnistan tämän tavan reagoida itsessäni. Epävarmuus, epätietoisuus, neuvottomuus ruokkivat minussa eräänlaista syyllisyyttä. Kun asiat eivät suju, niin käännyn ensiksi sisäänpäin ja sanon itselleni, että sinun pitää yrittää tehdä tässä tilanteessa jotakin. Ja sen jälkeen käännyn ulospäin ja yritän pontevasti tehdä jotakin. Voin kertoa teille, että olen kova poika yrittämään.

En ole aivan varma, mikä epävarmuudessa on niin epämiellyttävää. Luulen, että se liittyy siihen, että kun asiat eivät ole hallinnassa, niin se osoittaa, kuinka heikoilla me todellisuudessa olemme. Monet meistä osaavat toki näytellä ulospäin itsevarmaa ja kaikkien tilanteiden hallintaa.

Epävarmuus on jotakin sellaista, että siinä ei haluaisi elää. Sellaisessa tilanteessa ei ole yleensä yhtä oikeaa verbiä, teon sanaa, joka ratkaisisi kaikki ongelmat. Pikemmin on niin, että pitää suostua olemaan mukana. Verbit koskettavat myös minua. Minä en ole enää verbien tekijä, vaan olen osa sitä lausetta, jossa jotakin tapahtuu.

Päivän tekstissä miellyttää se, että Jeesus ei uhoa. Hän on aloittamassa julkista toimintaansa. Hän saa luettavakseen voimakkaan Vanhan testamentin tekstin. Mitä hän tekee luettuaan tekstin? Hän istuutuu. Synagogajumalanpalveluksessa yleensä selitetään luettua tekstiä istualtaan. Jeesus istuu ja kertoo, että tänään nämä sanat ovat toteutuneet kuulijoiden luona.

Jeesus näyttää luottavan Jumalan toimintaan. Hän ei ala huutamaan. Hän ei ala tekemään suunnitelmia itselleen eikä myös muille, että mitä pitäisi tehdä, jotta tämä Vanhan testamentin sana alkaisi toteutua. Nyt ei ole kyse tsemppaamisesta. Nyt on kyse siitä, että Jumala antaa henkensä. Jeesus on välikappale, mutta verbin varsinainen tekijä on Jumala. 

Monilla kristityillä on taipumus potea jonkinlaista huonoa omaatuntoa vakaumuksestaan. On totta, että monilla kristillisillä yhteisöillä ja myös luterilaisella kirkolla on historiassaan yhtä ja toista sellaista, joka ei ole mennyt aivan putkeen. Monesta asiasta meidän tulee tehdä parannusta ja pitää mieli kirkkaana, että emme lankea vastaaviin asioihin enää tulevaisuudessa. Mutta menneisyyden painolasti ei saa tehdä meistä touhottajia. Hyvään tulee pyrkiä, mutta tulee muista, että Jumala on viime kädessä se maailmassa toimiva verbi. Luomiskertomus lähtee liikkeelle Jumalan sanasta: ”Tulkoon valo”. Ja valo tuli (1.Moos 1:3).  

Jeesus opettavaa meille tänään rauhallisen istumisen teologiaa. Luota Jumalaan. Vaikka tilanne on epävarma, niin ole sinä hiljaa ja anna Jumalan toimia.

Samalla kyse on myös itsetuntemuksesta. Jeesus näyttää olevan sinut itsensä kanssa. Tämä ja luottamus Jumalaan mahdollistavat sen, että hän istuu, vaikka hänen sanansa herättävät Nasaretin synagogan kuulijoissa aikamoisen tunnemyrskyn.   

Saattaa olla, että ulkoiset asiat ovat saattaneet meidät jollakin lailla ahtaalle. Ei ole oikein tietoa, että miten jatketaan tästä eteenpäin. Jeesus luottaa toimintansa aloittamisen hetkellä Jumalaan. Hän on se, joka antaa hengen, joka laittaa asioita liikkeelle. Jumala on verbi, joka tekee. Hän on kaiken elämän alkulähde, subjekti, tekijä. Luottakaamme häneen.