Joh 8:46-59
Jeesus sanoi:
Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.»
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: »Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?»
Jeesus vastasi: »Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.»
Juutalaiset sanoivat hänelle: »Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?»
Jeesus vastasi: »Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.»
Juutalaiset sanoivat hänelle: »Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!»
Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.»
Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.
Saarna Hintan kirkossa 7.3.2021
Paastonajan kolmas sunnuntai
Oletko pahassa paikassa? Monet meistä ovat kuulleet tällaisen kysymyksen. Oletko pahassa paikassa? Tämä kysymys esitetään yleensä kännykkäpuhelun alussa. Soittaja ei voi tietenkään tietää, että missä keskustelukumppani sattuu vastaamaan puheluun. Hän voi olla kotona ja rauhallisessa paikassa tai sitten vaikkapa liikenteessä, palaverissä tai muuten vaan sellaisessa tilanteessa, että asioiden hoitamisesta ei tule mitään.
Monet ihmiset, monet kristityt ovat elämässään joutuneet pahaan paikkaan. He ovat syystä tai toisesta ajautuneet sellaisiin olosuhteisiin, että ovat heikoilla. Tämä uhanalaisuus voi olla ulkoista, mutta ehkä kuitenkin useammin sisäistä elämää koskevaa. Tämän kirkkovuoden sunnuntain aiheena on kristittyjen kohtaama vastustus ja siitä selviytyminen. Kristityn kokemat vaikeudet voivat olla ikävässä sävyssä sanottua pottuilua kristillisestä vakaumuksesta tai vastaavasta, joskus se voi yltyä aivan kiusantekoon asti. Mutta usein kristitty huomaa, että hänen oma luontonsa on taipuvainen pahaan. Alhaiset ajatukset tuppaavat tulla joissakin yhteyksissä esiin. Huomaamme, että jokin asia houkuttelee meitä, vaikka kokemuksesta tiedämme, että sille tielle lähteminen ei tuo mukanaan hyvää.
Jos kristitty pyrkii hyvään, niin hän vääjäämättä kohtaa vaikeuksia. Klassinen kristillinen ajatus on, että erityisesti kolme asiaa aiheuttavat ihmisen elämään pahaa. Ne ovat lyhyesti kuvattuna synti, kuolema ja paholainen. Nämä kaikki sisältävät kielteistä energiaa, joiden tarkoituksena on häiritä, horjuttaa ja hävittää ihmisen elämää.
Tänään keskityn saarnassani synnin, kuoleman ja persoonallisen pahan tuhoavaan puoleen. Ja siihen, miten Jeesus Kristus voi meitä auttaa taistelussa näitä kolmea vastaan.
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus käy kovaa keskustelua oman aikansa juutalaisia vastaan. Aiheena on Jumalan tahdon mukaan toimiminen. Jeesus vetoaa Jumalaan. Hänellä ja Taivaallisella Isällä on poikkeuksellinen suhde. Jeesus puhuu tekstissä kaksi kertaa hänen ja Jumalan yhteydestä käyttäen painokasta ilmausta: Totisesti, totisesti. Lopuksi hän sanoo, että minä olin olemassa, ennen kuin Abraham syntyi.
Keskustelussa päädytään Jeesuksen ajan juutalaisuuden ytimeen: Abrahamiin ja hänen Jumala-suhteeseensa. Abraham eli Jumalan kanssa keskusteluyhteydessä. Jumala ilmoitti hänelle tahtonsa useampaan otteeseen. Jumala antoi Abrahamille ja hänen vaimolleen Saaralle lopulta pojan, jonka kautta Abrahamin suvun elämä jatkui. Abrahamin luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa on juutalaisen uskon esikuvana. Hän on myös Uuden testamentin kirjoissa Jumalaan luottavan ihmisen malli, esikuva kaikille kristityille (vrt. esimerkiksi Gal 3:6-9). Abrahamilla oli erityinen suhde Jumalaan uskon kautta. Mutta hän oli ihminen, joka lopulta kuoli, niin kuin kaikki muutkin ihmiset.
Keskustelussa tunteet nousevat pintaan. Jeesuksen keskustelukumppanit syyttävät häntä siitä, että hänessä on paha henki. Jos joku sanoo hurskaalle juutalaiselle, että hän on ollut aikaisemmin paikalla kuin muinoin elänyt uskon isä Abraham, niin onhan se aika kova väite. Keskustelun lopuksi juutalaiset keräävät kiviä. Jeesus on sanonut itsestään sellaista, joka on hurskaalle juutalaiselle Jumalan pilkkaa. Mooseksen laki neuvoo, että Jumalaa häpäisevät tulee kivittää (vrt. 3.Moos 24:11-15).
Jeesus vastustaa väkivaltaa piiloutumalla. Tästä kohdasta voidaan löytää myös sellainen opetus, että synnin aiheuttamia reaktioita tulee väistää. Vihastuneelle tai jopa raivoavalle ihmisjoukolle on vaikea sanoa enää mitään järkevää, sellaista, joka rauhoittaa sen. Vanhan testamentin teksteissä useammassa kohdassa varoitetaan istumasta yhdessä pilkkaajien kanssa (esimerkiksi Ps 26:4-5). Tämä ei tarkoita sitä, että kristittyjen tulee olla vain omissa porukoissaan, mutta siinä on sellainen varoittava meininki, että huono seura vetää helposti mukaansa.
Kristityt ovat kautta vuosisatojen yrittäneet taltuttaa synnin tuhoavaa voimaa monella tapaa. Ne on nimetty, vaikkapa seitsemäksi kuolemansynniksi, joita ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus ylensyönti ja himo. Tällä tavalla huonot taipumukset on pyritty saamaan erityisen huomion kohteeksi, jotta niitä olisi helpompi vastustaa. Kuolemansyntien lannistamiseksi kristillisissä yhteisöissä on halki vuosisatojen kehitetty erilaisia menetelmiä, jotta syntiä voitaisiin vastustaa. Niissä on sitten onnistettu, milloin paremmin, milloin huonommin.
Jeesus tuo keskustelussa koko ajan Jumalaa esille. Vaikka ilmapiiri kiihtyy, hän kääntyy Jumalan puoleen. Vanhat kristityt ovat kehottaneet etsimään apua Jumalalta. Ja nyt Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen katse tulee kääntää pahassa paikassa Kristukseen. Samalla niitä pahanpuhujia ja kiusantekijöitä voi tuoda rukouksessa Kristuksen eteen. Myös omaa heikkoa tilaa saa tuoda Jumalalle.
Juutalais-kristillisen käsityksen mukaan Jumala ei luonut kuolemaa, vaan kuolema tuli maailmaan synnin seurauksena. Jeesus puhuu päivän evankeliumissa siitä, että hänen sanoissaan on sellainen voima, joka voittaa kuoleman. Jeesuksen sanat, jotka ovat sidoksissa hänen persoonaansa, kantavat myös kuoleman hetkellä ja sen yli. Hän antoi itsensä ristillä alttiiksi kaikkien ihmisten syntien tähden. Tämä uhri yhdistettynä hänen opetuksiinsa on se turva, johon laitamme toivomme kohdatessamme kuolemaa.
Luterilaisessa ajattelussa syntiä vastustetaan omassa arkisessa elämässä. Ihminen hoitaa oman tehtävänsä ja osoittaa lähimmäisen rakkautta. Jumalalta saamme voimaa käymällä kirkossa sanankuulossa tai sitten harjoittamalla hartautta kotona. Raamatun sanan ohella toinen keskeinen apu on rukous, erityisesti Isä meidän -rukous. Sen loppupuolella rukoilemme, että ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”.
Pahaa vastustetaan turvaamalla Kristukseen. Hän on meitä varten tullut tänne maailmaan. Kamppailu pahaa vastaan ei ole aina yksinkertaista, mutta tämän vuoksi meidän on hyvä päästä lähelle Kristusta. Eräs keino on Raamatun säännöllinen lukeminen tai kuunteleminen esimerkiksi älypuhelimesta sopivan sovelluksen välityksellä.
Sisar ja veli, pahan kohdatessa ei tule pelätä. Pahan ilmauksia ei tule säikkyä. Ne tulee kohdata Kristukseen turvautuen ja häneen pahassa paikassa katsoen. Hänessä on meidän toivomme ja turvamme.
Oulujoen varrelta 