Rohkeus luottaa Jumalaan

Marian ilmestyspäivä, Herran palvelijatar

Luuk 1:46-55

46 Maria sanoi:

Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,

47 minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,

48 sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.

Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,

49 sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.

Hänen nimensä on pyhä,

50 polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa

niille, jotka häntä pelkäävät.

51 Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,

hän on lyönyt hajalle

ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.

52 Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan

ja korottanut alhaiset.

53 Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,

mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.

54 Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,

hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa

55 Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,

niin kuin hän on isillemme luvannut.

———

Saarna Oulunsalon kirkko 21.3.2021

Marian päivän on rohkeuden päivä. Hyvä kuulija, tänään puhutaan rohkeudesta.

Viime aikoina olen miettinyt rohkeutta. Tarkemmin ottaen tarkoitan siis rohkeutta luottaa Jumalaan. Monessa tilanteessa on tullut mieleen, että nyt tulisi pitää esillä Jumalaa ja hänen mahdollisuuksiaan. Mutta sittenkin se on jäänyt, en ole puhunut Jumalasta ja hänen antamista näkökulmista.  

Olen saattanut ajatella, että puhe Jumalasta voi tuntua kiusalliselta. Olen ollut silloin tällöin tilanteessa, jossa Jumalaa on pidetty esillä sellaisella tavalla, että se ei vaan ole ollut luontevaa. Muutaman kerran olen kuullut sellaista vakuuttelua Jumalasta, että pappina olen ajatellut, että tämä tilanne ei kyllä millään lailla aja Jumalan asiaa, pikemminkin päinvastoin. Olen epäröinyt. Olen vaiennut, koska olen miettinyt, että onko hetki sopiva Jumalasta puhumiselle.

Toisinaan, vaikkapa ison surun keskellä, Jumalan mahdollisuuksien esille tuominen, on saanut itseni miettimään, että puhunko Jumalasta sellaisella tavalla, että siinä ei ole katetta. Lupaanko kuulijalle liikoja Jumalalta? Periaatteessa kyllä uskon, että Jumala Poikansa Jeesuksen kautta pelastaa, mutta puhunko kuulijalle Jumalasta fraaseilla, jotka eivät kylliksi ota huomioon hänen tilannettaan.

Herran äiti Maria on rohkea. Hän nimenomaan luottaa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. Hänellä on rohkean ihmisen kirkas katse, kun hän kuulee, mitä hänelle tapahtuu. Hän ei kaihda tulevaisuuteen liittyviä hankaluuksia, vaikka hänelle varmaan aika pian valkeni, että mitä hänen raskaudestaan seuraa hänen ympäristössään. Hän on valmis kantamaan seuraukset. Hän rohkeasti uskoo, että Jumalan kanssa hänen käy hyvin.   

Päivän evankeliumi on Marian ylistyslaulu Jumalalle. Se lauletaan Marian kaukaisen sukulaisen Elisabetin kotona. Raskaana oleva Maria on saanut tietää, että mahona pidetty iäkäs Elisabet kantaa myös lasta. Kun nämä naiset kohtaavat, lapsi Elisabetin kohdussa hypähtää ilosta. Elisabet tunnistaa Pyhässä Hengessä, että Maria kantaa Jumalan suurta lahjaa ja sanoo sen ääneen. Tämän jälkeen Maria ylistää evankeliumin sanoin.

Oma huomioni kiintyi, että Maria ylistää Jumalaa psalmeista lainatuin sanoin. Ensiksi, Jumala osoittaa laupeutta sukupolvesta toiseen. Tämä viittaa psalmiin 103 (jae 50, tarkemmin Psalmi 103:17). Ja sitten toisen kerran, Jumala on luvannut isille, että hän osoittaa laupeutta Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Tässä ylistyslaulu liittyy psalmiin 98 (jae 54, tarkemmin Psalmi 98:3). Jumala osoittaa laupeutta (eleos, sääli, laupeus) koko ihmiskunnalle. Jumala armahtaa ihmiset, kun hän valmistaa pelastuksen kaikille ihmisille. Marialla on ainutlaatuinen tehtävänsä Jumalan yllättävässä pelastavassa suunnitelmassa.

Kun Maria alkaa ymmärtämään, mitä hänelle tapahtuu, hän puhkeaa lauluun. Hän muistaa ehkä synagogajumalanpalveluksesta tuttuja pätkiä psalmeista. Hän käyttää niitä ilmaistakseen sitä tosiasiaa, että juuri hänet on yllättäen valittu Jumalan armon välikappaleeksi. Kun omat sanat loppuvat, Maria alkaa käyttämään ilmaisuvoimaisia psalmeja. Kun elämässä on tapahtunut yllättäviä asioita, monet kristityt halki vuosisatojen ovat tehneet samoin. He ovat ilmaisseet sisäisiä tuntojaan tutun raamatunkohdan, rukouksen tai laulun sanoin. Ne osuvasti sanoittavat sisäisen maailman iloja tai suruja.  

Maria on valmis antamaan ruumiinsa, elämänsä, kaikkensa, Jumalan käyttöön. Maria antaa kohtunsa Jeesuksen syntymäpaikaksi. Hän antaa itsensä eräänlaiseksi uhriksi Jumalalle. Hänellä on rohkeutta tehdä se, vaikka hän varmasti ymmärtää, että tästä hyvin todennäköisesti seuraa vaikeuksia. Tämä merkitsee myös sitä, että hän luopuu oman elämänsä hallitsemisesta. Hän suostuu olemaan Jumalan pelastussuunnitelmassa mukana. Hän saa kohdata Jumalan laupeuden, mutta se ravistelee hänen elämäänsä.

Apostoli Paavali puhuu myös laupeudesta (oiktirmos, armahtavaisuus, armahtava laupeus), kun hän pyytää Rooman seurakunnan jäseniä Roomalaiskirjeen 12 luvun alussa rohkeasti antamaan elämänsä Jumalan käyttöön. Paavali kirjoittaa: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, mikä hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room 12:1-2).

Maria antoi rohkeasti itsensä Jumalan käyttöön. Tässä Roomalaiskirjeen kohdassa Paavali vetoaa Roomassa asuviin kristittyihin, että myös he rohkeasti luottaisivat Jumalaan ja eläisivät tällä asenteella. Kristittyjen tulee antaa elämänsä Jumalalle, mutta siihen kuuluu myös järjen käyttö. Jeesukseen luottavien tulee arvioida, mikä on kulloinkin Jumalan tahto, mikä hyvää, mikä Jumalan mielen mukaista ja täydellistä.

Tämä Roomalaiskirjeen 12. luku jatkuu sitten Paavalin opetuksella siitä, että kristillisessä seurakunnassa on erilaisia tehtäviä. Näitä ovat seurakunnassa profeetan, palvelijan, opettajan, rohkaisijan, taloudellisen tukijan ja johtajan tehtävät (Room 12:6-8) Näitä kaikkia tehtäviä tulee hoitaa nöyryydellä, mutta koko ajan muistaen, että meidät on kutsuttu työyhteyteen Jumalan kanssa. Pää pystyyn, me olemme Jumalan työtovereita.

Luvun 12 loppu on oikeastaan Paavalin tsemppipuhetta Rooman seurakunnalle ja kaikille sen jäsenille. Näiden joukossa on muun muassa tuttu opetus: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room 12:15).

Tämä päivä on rohkeuden päivä. Maria luotti Jumalaan rohkeasti. Paavali tsemppasi oman aikansa kristittyjä palvelevaan rohkeuteen. Hän kehottaa katsomaan Kristukseen, jonka kautta ihmisen elämä uudistuu, olipa sitten kristitty vanha uskontien kulkija tai ottamassa vasta ensimmäisiä tapailevia askeleita Jeesuksen seuraajana.

Maria näki Jumalan olevan täynnä laupeutta. Me saamme katsoa Kristukseen, joka on tullut maailmaan Marian kautta. Kristus itsessään on meille syntisille laupeus, kun hän on ristillä kuollut meidän tekojemme ja meidän heikkouksiemme, kuten arkuutemme, rohkeuden puutteemme, vuoksi.

Tämän rohkeuden päivän, Marian päivän, jälkeen siirrymme huomenna kärsimysaikaan. Jeesus, Maria poika, muuttuu kärsiväksi Kristukseksi. Samalla hän toteuttaa Jumalan pelastavan suunnitelman.

Nouskaamme tunnustamaan uskomme Jumalan pelastavaan toimintaan uskontunnustuksen sanoin. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s