Pohjavirtaukset

Oulujoen kirkko ja Hintan kirkko 25.12.2021

Luuk 2:1-20

Tykkään historiasta ja lomamatkoilla käyn mielelläni historiallisilla paikoilla. Olen käynyt Jeesuksen kotiseudulla Galileassa ja olen kulkenut Jerusalemin vanhan kaupungin kaduilla. Olen luultavasti astellut Jerusalemin vanhassa kaupungissa samoilla kujilla kuin missä Jeesus aikoinaan kulki. Olen myös tehnyt parikin turistimatkaa Roomaan. Olen vieraillut muinaisen Rooman valtakunnan hallinnollisen keskuksen Forum Romanumin alueella. Olen siis ollut samoilla aukioilla, missä keisari Augustus aikoinaan seurueineen liikkui.

Annoin näillä molemmilla historiallisilla paikoilla mielikuvituksen laukata ja yritin miettiä, että millaista näillä paikoilla oli keisari Augustuksen ja Jeesuksen aikaan. Jotakin siitä ehkä tavoitin, mutta toisaalta vaikeaa se oli. Nykypäivän suurkaupungeissa kuuluu autojen hurinaa, pop-musiikkia myyntikojuista, yli lentävien koneiden jylinää. Historiallisilla paikoilla kulkee kaltaisia turisteja reppuineen ja lippalakkeineen. Käsissäni on kännykkä, joka on pohjimmiltaan kehittynyttä elektroniikkaa sisältävä pienoistietokone. Olen toisen ajan ihminen kuin keisari Augustus ja Jeesus.

Mutta kuitenkin voin samaistua jouluenkelin mainitsemiin ihmisiin. Ehkä jopa keisari Augustukseen. Hän luultavasti tarvitsi varoja hallitsemiseen. Ehkä tämän vuoksi hän antoi hallinnollisen käskyn, jonka seurauksena ihmiset liitettiin oman aikansa väestökirjanpitoon ja luotiin veroluetteloita. Augustus valtakunnan päämiehenä halusi saada jotakin hyvää aikaan, ehkä laajentaa valtapiiriään, ehkä edistää joitakin asioita maansa eri osissa. Hän tarvitsi varoja asioiden kehittämiseen ja siksi määräsi kaikille yleisveron.   

Joosef ja Maria ovat puolestaan kansalaisia, joita oman ajan hallinto koskettaa, niin kuin sinua ja minuakin. Ihmisen elämää ohjaa ainakin osittain yhteiskunnan ohjeet: Pitää antaa omia tietoja yhteiskunnan käyttöön. Joosef ja Maria olivat oman aikansa yhteiskunnan jäseniä, mutta samalla myös pieniä osasia isossa rattaassa, joka lähti liikkeelle keisari Augustuksen määräyksestä.

Paimenet olivat puolestaan oman aikansa palkansaajia. Heidän epäsäännöllisen työaikansa ja työpaikkansa kylän karjalaumojen luona antoi heille luultavasti selkeän ammatti-identiteetin. He olivat usein keskenään, omissa tehtävissään pikkuisen erillään muusta yhteiskunnasta. Paimenilla näyttää joulukertomuksen mukaan olevan jonkinlainen keskinäinen ammatillinen solidaarisuus. He keskustelevat keskenään, he jakavat asioita keskenään, he pitävät yhtä.

He kaikki ovat ihmisiä, joihin voin jollakin tavalla samaistua.

Jouluevankeliumissa mainitaan kolmeen kertaan Daavid. Joosef kuului Daavidin sukuun. Betlehem, Jeesuksen synnyinpaikka, on Daavidin kaupunki, se mainitaan evankeliumissa kahdesti. Jännä juttu, että tuo juutalaisen kansan Daavidiin liittyvä odotus oli yhä voimissaan, vaikka kuningas Daavid elämästä oli noihin aikoihin kulunut noin tuhat vuotta. Odotus kuulostaa Jeesuksen syntymän aikoihin olleen elävä perinne, joka liikutti ihmisiä yhä vain. Daavidin valtakunnan uusi tuleminen oli vieläkin jollakin tavoin ihmisten toiveiden ja hengellisen kaipauksen pohjalla. 

Jouluevankeliumissa pohjavirtaus on odottaminen, vapautuksen odottaminen. Joosef, Maria ja heidän aikalaisensa odottivat jonkinlaista itsenäisyyttä, henkistä ja hengellistä kohottautumista. He olivat tyytymättömiä olemassa olevien asioiden tilaan. Osalla kansasta meni kohtalaisesti, he olivat suurtilallisia tai olivat varakkaita kauppiaita. Uuden testamentin kertomuksissa esiintyy usein myös yksilöitä ja ryhmiä, joilla meni surkeasti. Sairastuneiden ihmisten kohtalo oli tuossa yhteiskunnassa yleensä karu. Mutta monilla muillakin, valtaväestöstä jollakin tavalla poikkeavilla, meni tuossa yhteiskunnassa heikosti. Suurella osalla naisista elämä oli ilman mitään laajempaa perspektiiviä. Luultavasti myös he odottivat jollakin lailla suurempaa vapautta. Jonkinlainen paremman elämän kutina piti ihmisiä otteessaan.

Jouluevankeliumissa kulkee vapautuksen rinnalla toisena vahvana virtana Jumalan uskollisuus. Jumala, joka nosti yksinkertaisen paimenpojan, Daavidin, kuninkaaksi, ei jätä aloittamiaan asioita kesken. Tuo Daavidin aika oli Israelin kansalle menneisyydessä oleva kiintopiste. Se oli ankkuri, johon toiveet, rukoukset ja luottamus Jumalaan kiinnitettiin. Samanlaista itsetuntoa ja omaa arvoa kohottavaa odotettiin Jumalalta uudelleen, vaikka kuningas Daavidin ajasta alkoi olla Jeesuksen syntymän aikoihin tuo mainittu tuhat vuotta.

Jouluna ihmisten ilmoille syntynyt Jeesus liittyy näihin kahteen pohjavirtaukseen. Hän on sellainen hahmo, joka toi vapauden varsinkin niille, joita vakiintuneet olot kohtelivat kaltoin. Hän muistutti ihmisille, että he ovat Jumalan mielessä, vaikka he ovatkin oman aikansa sosiaalisessa kentässä niitä pohjimmaisia ja viimeisiä. Köyhät, sairaat, eri mittapuiden mukaan vajaat, ovat juuri niitä, joista Jumala välittää. He ovat niitä, joita Jumala haluaa yhteyteensä. Kirjanoppineiden ja fariseusten opetus tulee ohittaa ja pyrkiä suoraan kontaktiin Isän Jumalan luokse. Heille kuuluu oikeus omaan Jumalasuhteeseen.

Jeesus opetti, että Jumala kulkee aina ihmisten rinnalla. Hän kulki aikoinaan ihastuttavan ja toisaalta vihastuttavan Daavidin rinnalla hänen matkoillaan ja hänen seikkailuissaan, hänen onnensa kukkuloilla ja hänen syvimmissä suruissaan. Samalla lailla Jumala on valmis kumppanuuteen jokaisen ihmisen kanssa, oli hän sitten ammatiltaan kalastaja tai verojen kerääjä, sokea tai ihosairauksien vaivaama, kerjuulla oleva, naapurikansasta kotoisin oleva tai taloushommansa tarinoiden takia keskeyttävä nainen. Tästä lähtien Jumala on valmis olemaan jokaisen ihmisen itsetunnon kannattelija ja henkilökohtaisten huokauksien kuuntelija.

Joulu voi olla joillekin kaunis tarina nuoresta parista, joiden lapsi syntyi suurten prosessien keskellä. Se voi olla paimenidylli, jossa joukko yksinkertaisia ihmisiä sai kurkistaa hetkeksi Jumalan tuonpuoleisen maailman ihmeisiin, mutta ennen kaikkea joulu on Jumalan ihmiseksi tulemisen juhla. Jumalan kauan sitten lausumat lupaukset toteutuvat. Jokainen ihminen on niin arvokas, että Jumala on halukas kutsumaan hänet kaverikseen

Samalla tänään riemuitaan vapautumisesta.

Elämme täällä maan päällä monenlaisten henkisten valtojen alla. Joku meistä pelkää, mitä toiset ihmiset sanovat. Joku toinen on kiinni riippuvuuksissaan, kuka alkoholiin, huumeisiin, rahapeleihin, pornoon, nettiin. Kuka meistä on kiinni työssä, yhteiskunnan arvostuksessa, meille tärkeiden piirien hyväksynnästä. Joulun sanoma on vapauden julistus tällaisista sidonnaisuuksista. Meille on syntynyt vapauttaja. Hän avaa tien elämään, jossa ihminen saa olla oma itsensä, oma persoonansa. Jumala on tässä oman elämäntavan etsinnässä mukana, rinnalla.

Sellainen huomio vaan, että Jeesuksen julkisessa opetuksessa tuo oma tie on aina sidoksissa sekä Jumalaan että toiseen ihmiseen. Oman persoonan toteuttaminen ei ole siis oman egon pönkittämistä, vaan se tapahtuu suhteessa toiseen ihmiseen. Se tapahtuu rauhassa.

Jumalan uskollisuus ja ihmisen vapauttaminen ovat joulun pääasioita. Jeesus Kristus syntyi näiden vuoksi. Tällaisia asioita me vietämme tänään jouluaamuna. Juhlimme Jumalan luotettavuutta ja ihmisen kohdalle tullutta suurempaa väljyyttä.   

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s