Oulujoen varrelta

Pyhän Olavin pyhiinvaellus

Turkansaaren kirkko 29.7.2022

Joosua 24:21-27

21 Kansa vastasi Joosualle: »Me tahdomme palvella Herraa!» ²²Silloin Joosua sanoi kansalle: »Te olette nyt valinneet Herran ja tahdotte palvella häntä. Te olette itse tämän todistajia.» Israelilaiset vastasivat: »Niin olemme.» ²³

Joosua sanoi: »Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.» ²⁴Kansa sanoi Joosualle: »Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.»

²⁵Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. ²⁶

Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle. ²⁷

Sitten Joosua sanoi kansalle: »Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne.» 

—-

Israelin kansa on kokoontunut Sikemiin, muinaisen Israelin käräjäpaikalle, uudistamaan liittoa.

Historiallisesti on ehkä kyse siitä, että Israelin heimot, jotka saapuivat maahan eri aikoina, eivät kaikki olleet mukana Mooseksen johtamassa saapumiserässä. Mooseksen johtamat heimot olivat matkalla valinneet Jahven, Israelin Jumalan, jumalakseen. Mutta monet muut ryhmät olivat tulleet luvattuun maahan eri aikoina. Ne eivät olleet tehnet lupausta seurata yksinomaan Jahvea. Heimoilla saattoi olla Jahven rinnalla myös muita jumalia. Samanlainen kiusaus seurata useita jumalia, oli ollut myös Mooseksen johtamilla heimoilla. Vanhan testamentin lukija ehkä muistaa, että Mooseksen ollessa poissa Israelin kansan alkoi palvella kultaista sonnia, vuoden 1933 kirkkoraamatun mukaan kultaista vasikkaa (2.Moos 32:4) tai myöhemmin matkallaan Baal-Peoria (4.Moos 25).  

Israelin kansa oli Joosua johdolla saanut maan valtaansa. Kansan jäsenet olivat asettuessaan maahan muuttaneet elämäntapaansa. Paimentolaiselämä oli muuttunut maanviljelykseksi tai karjankasvattamiseksi. Osa asukkaista oli asettunut kaupunkeihin. Samalla kun oli alettu nauttimaan uuden elämäntavan mahdollisuuksista, oli kasvanut kiusaus omaksua myös paikallisia uskontoja.

Joosua muistuttaa tämän Joosuan luvun 24 alkuosassa, että mitä kaikkea Jumala on tehnyt Israelin kansalle sen historian aikana. Jumala on johdattanut kansaa sen monissa vaiheissa aina tähän päivään asti. Mutta hän muistuttaa myös, että Israelin Jumala on kiivas Jumala, joka ei anna anteeksi sitä, että jos kansa kääntyy muiden jumalien puoleen.

Kansa lupaa seurata Jumalaa. He sitoutuvat palvelemaan Jumalaa. He ovat valmiita tukeutumaan vain Israelin Jumalaan, muista elämän tuista he luopuvat. Sen jälkeen kansa solmii liiton Joosuan johdolla Jumalan kanssa.

Itselleni on tullut tavaksi tehdä pyöräretkiä. Ne kestävät yleensä muutaman päivän. Ne ovat suuntautuneet ihan tähän kotimaahan, usein se ollut jokin sopiva pyörällä kuljettava matka. Näillä pyöräretkillä olen jo pitkään pysähtynyt aina kirkon luona rukoilemaan. Samalla näistä pyöräretkistä on kasvanut pieniä pyhiinvaelluksia.

Tämä kuulemamme teksti puhui liiton uudistamisesta. Kansa teki Joosuan johdolla liiton Jumalan edessä. Se lupasi korjata elämäntapaansa.  Se pyrki jonkinlaiseen kurssin muutokseen elämässään, elämäntavassaan, lopulta viimein Jumalan edessä.  

Löydän itsestäni näitä samoja pyrkimyksiä. Etsin pyhiinvaelluksilla sellaista elämäntapaa, jossa ottaisin Jumalan jollakin lailla paremmin huomioon. Etsin matkoilla ja niiden rukoushetkissä rukouskeskeisempää elämäntapaa. Rukoukseni pyhiinvaelluksilla on, että osaisin seurata Jumalaa omalla paikallani ja omassa ajassa.  

Kristillisessä uskossa puhutaan parannuksen teosta. Eräs parannuksen määritelmä on, että se on oman syntisyyden ja Jumalan armon syvempää tuntemista. Joskus puhutaan siitä, että parannus on kasteeseen palaamista. Kristitty palaa siihen liittoon, jonka Jumala on tehnyt kanssamme kasteessa.

Parannuksen teko on usein jokapäiväistä elämän kurssin reivaamista takaisin Jumalan luokse. Joka aamu kristitty pyrkii elämään lähellä Jumalaa. Illalla voi sitten viimeistään iltarukouksen aikaa miettiä, että miten siinä onnistui.

Mutta onnistuisiko isompi elämäntavan remontti? Mitä siihen vaaditaan, että elämäntapa muuttuisi. Jokainen, joka on yrittänyt laihduttaa, tietää, että ruokailutottumusten muuttaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Miten sitten osaisimme löytää enemmän aikaa esimerkiksi rukoilemiselle.

Pyhiinvaellus ei ole tietenkään mikään tae muutoksesta. Se on ehkä paremminkin mahdollisuus tarkkailla omaa elämää uudessa ympäristössä. Ja tämän pohdinnan tukena ovat Raamatun tekstit, rukoukset ja tietysti matkalla koettavat asiat.   

Tänään olemme täällä Turkansaaren vanhalla rukouspaikalla. Sinun tilannetta en tunne. Sinun matkasi vaiheita en osaa aavistaa. Mutta täällä me olemme yhdessä rukoilemassa, veisaamassa virsiä, jotka ovat jo itsessään rukousta. Voimme rukoilla, että Jumala jollakin tavalla osoittaisi itsensä sinulle ja minulle. Että hän toisi opastusta, ehkä selkeyttä, ehkä mielekkyyttä ehkä jopa tiettyä ryhtiä meidän elämäämme.