Monenlaiset tunteet liikkuivat mielessäni, kun poikani vihittiin Lähetyshiippakunnan papiksi. Isänä ja kasvattajana iloitsin, sillä olen halunnut välittää lapsilleni kristilliset arvot. Muistan, kuinka olemme monet kerrat rukoilleet käsi kädessä iltarukouksen. Halusimme ottaa lapsemme pienestä alkaen seurakunnan jumalanpalveluksiin mukaan, vaikka usein jouduimmekin lähtemään heidän kanssaan kesken pois.    Olin iloinen, kun poikani rippikoulun jälkeen halusi mukaan isoskoulutukseen.… Jatka artikkeliin Ekumenia tuli sydämen asiaksi